Kun Urkki komeili 500 markan setelissä ja Virén kaatui, Marja-Liisa antoi kaikkensa ja Melanien vyöllä koreili outo perhonen

 

Juhannustansseista eurooppalaisiin juomatapoihin

 

Hannu Salaman Juhannustansseista ei hyvä seuraa. Jumalanpilkkaa, ilkkuvat papit ja vaativat syntistä tilille, helvetin lieskoihin perkele. Taivaan porteille ei rienaajille ole asiaa.

Lapsi saa nimekseen Sari, pappi valelee vettä kaljuun päähän, tekee ristinmerkin otsaan ja rintaan, haluaa Jeesukselle Kristukselle uuden opetuslapsen.

Ympärillä seurakunta pyytää anteeksi 7-viikkoisen ihmisenalun syntejä. Vähänkö tietävät.

 

 

Kauhu paistaa TV-ruudussa vietkongsissin kasvoilta, ympärillä amerikkalaissotilaat osoittavat aseillaan laihaa pientä pirulaista. Sota venyy. Tarkoitus ei pyhitä keinoja, kun kapitalismi kohtaa kommunismin.

Sari venyttää äidin hermoja, yöt nukkuu huonosti ja aamulla pitäisi pukea päälle kurahaalarit, kiirehtiä lastentarhan kautta kirjastoon töihin. Niin kauhean hitaasti käy kaikki.

 

 

Koko maailma pidättää hengitystään. Totta se on, ensimmäinen miehitetty kuulento laskeutuu määränpäähänsä. Suomea koetellaan, kun keskiolut vapautetaan, pääsee ruokakauppoihin. Pitää saada viinan kotipolttoon hurahtanut kansa mieltymään miedompiin, vähentämään kulutusta. Toisin käy, näillä geeneillä.

Sari liidättää pihalla Fairy-pullorakettia. Isä sadattelee aamulla pöhnäänsä, pitihän sitä nyt sen kunniaksi, opetellaan tässä eurooppalaisia juomatapoja.

 

 

Maailma rakastuu Miskaan

 

Koko perhe on kerääntynyt ruudun ääreen, kun hyvin alkanut kymppitonni kaatuu siihen, että Virén kaatuu. Ei saatana perkele, se nousee, kohottautuu koivilleen ja jatkaa matkaa. Saa etujoukon kiinni, menee ohi, Puttemansin ohi, se voittaa, Virén tulee ja voittaa! Uusi maailmanennätysaika, 27.38,40.

Äiti nousee ylös, sitten isä, perässä Sari. Huutoa, naurua, kiljahduksia, halauksia, mölinää, taputuksia. Sari ei ymmärrä aikuisia, mutta mahanpohjassa tuntuu mukavalta. Mitalikahveille äiti leipoo vadelmakääretortun.

 

 

Isä silittää ruokapöydällä uutta 500 markan Kekkos-seteliä. On se hieno, niin komea tuo meidän Urkki, huokaa äiti.

Sari päättää, että isona hänellä on monta Kekkos-seteliä. Sitten äidin ei tarvitse säästää ruokarahoista tai tinkiä kampaajakäynneistä.

 

 

Mies astuu lentokoneeseen salkussaan lapinleuku. Nauttii koneessa viinaksia ja pyytää pääsyä ohjaamoon. Tervetuloa, sanoo kapteeni. Oulun lentokonekaappaajaa vastaan ajaa auto, jonka kuljettajan vieressä istuu kaappaajan vaatimuksesta tämän vaimo.

Isä nauraa katketakseen. Ei noin hullua miestä voi ollakaan, vaatimalla vaatii akkaansa pakoautoon. Äiti istuu keittiössä, on hiljaa. Sarin takki haisee tupakalle, kun hän sulkee ulko-oven perässään.

 

 

Ensimmäiset olympialaiset ilman Coca-Colaa sitten vuoden 1928. 65 maata boikotoi Moskovan kisoja, mutta maailma rakastuu Miska-maskottiin.

Sari painaa papin edessä päänsä. Pappi kutsuu syömään ruumista, joka sinun edestäsi on annettu, kehottaa juomaan verisen liiton maljaa, joka sinun syntiesi vuoksi on vuodatettu. Ulkona paistaa kesäkuun aurinko, kun rippilapset astuvat uuteen maailmaan. Isä ja Uusi ojentavat näyttävän kimpun tulipunaisia ruusuja. Äiti näyttää väsyneeltä papiljottikampauksessaan.

 

 

Punaisia neilikoita

 

Helsingin metron juhlavissa avajaisissa presidentti Koivisto leikkaa sinivalkoisen nauhan, jota Harri Holkeri tämän vieressä kannattelee. Vuosikymmeniä jatkuneet rakennusriidat, lahjussyytteet ja poliittiset kähminnät ovat takana. Tellervo saa kukkapuskan. Oranssi vaunu kiidättää juhlaväen neitsytmatkalle pimeään tunneliin.

Sari kolistelee rullaportaissa porukan mukana pussikaljoineen. Kukaan ei ole oikeassa, kukaan ei ole väärässä. Elämä on nyt, täältä tullaan! Metrotunnelissa haisee kusi.

 

 

Marja-Liisa Hämäläinen antaa kaikkensa, Sarajevon hiihtokuningatar lyyhistyy maaliviivan jälkeen lumiseen maahan. Kolme kultamitalia ja viestipronssi päälle. Raisa Smetanina saa tyytyä hopeaan. Kukaan ei enää muista, että avajaisissa olympialippu nostettiin salkoon väärinpäin.

Äiti hihkaisee ja taputtaa käsiään. Kertoo työstään kirjastossa, on saanut vastuulleen lastennurkan ja lehtihyllyt. Sari ei kerro, ettei tenttikausi kartuttanut opintoviikkoja. Eikä matkoistaan maailman ääriin, pois ja takaisin. Kaikki on jossain, kulman takana, kilometrien päässä, loppumatka liftillä, kohti parempia bileitä, kolmion takaa ja kovaa. Alkuillan kovat kamat vaihtuivat jossain välissä aamuyön Irish coffeeksi.

 

 

Ruotsissa 18 000 poliisia etsii Olof Palmen murhaajaa. Kansankoti on menettänyt viattomuutensa, kansa surun murtama. Elokuvateatterin edusta täyttyy punaisista neilikoista.

Isän ja Uuden Lauttasaaren kotiin saapuu neuvoton poliisi, nämä kotimurrot ovat valitettavan yleisiä. Kehottaa ottamaan yhteyttä vakuutusyhtiöön. Sari herää päänsärkyyn, rahapula on krooninen. Maailma on totta, niin vitun totta.

 

 

"Ymmällä mä oon"

 

Kylmän sodan ja maailman kahtiajaon vertauskuva kaatuu. Berliinissä kiivetään muurille, iloitaan isommin kuin koskaan. Vuosikausia erossa olleet perheenjäsenet kohtaavat, halaavat lujaa toisiaan.

Sari soittaa käsi täristen äidin Pukinmäen asunnon ovikelloa. Pelkoa, epäilyä, kuplivaa iloa, kaikki on sekavaa. Silti hän tietää, tästä tulee jotain. Nyt jo kolme ja puoli kuukautta. Äidistä tulee isoäiti. Tämä pieni synnitön saa tulla. Sen kunniaksi keitetään kahvit.

 

 

Toni Nieminen liitää Albertvillessa Suomelle kaksi olympiakultaa, 16-vuotiaan kasvoilla on mairea hymy ”ymmällä mä oon”. Edellisten kisojen mitalirohmut Neuvostoliitto ja DDR eivät ole kisoissa mukana, niitä ei enää ole.

Tulepas Santeri mummun syliin, katsos miten Toni nostaa voittosukset pään päälle. Santeri luettelee 3-vuotiaalle hämmästyttävän varmalla otteella kilpahyppääjien nimet Noriaki Kasaista Martin Schmidtiin. Mummun kanssa juodaan mitalipillimehut.

 

 

Helsinki pidättää henkeään, kun Putin ojentaa toimittajalauman edessä Trumpille MM-jalkapallon. Welcome to the land of free press. Melanien kasvoilla on tympääntymisen ja kauhun sekainen ilme, omituisen leningin vyöllä perhonen. Kun maailman mahtimiehet on saateltu kotimatkalle, löysää Niinistö kravattiaan ja istahtaa tiimeineen Sipulin terassille kaljalle.

”Mutsi hei, onks sulla kauramaitoa tähän latteen?”, Santeri kysyy ja etsii suodatinpusseja keittiön kaapista.

Sari katsoo poikaansa, syvältä sisältä nousee hymy: ”Sä olit uutisissa, mielenosoittaja. Voi kun mummu olisi ollut näkemässä, Ylen iltauutiset oli sille niin iso juttu.”

Ihan tolkun ihminen siitä tuli. Hänen poikansa.  

 

Marjukka Puolakka

Vapaa toimittaja ja tekstin tuottaja. Kirjoittava ihminen. Sanojen matkalainen. Lähde mukaan ja sano se KirjaiMin.                                      

Arkisto

Vihreäkantinen kirja, Virpi ja #kaksneljäseiska - miten tässä näin kävi?

Faija ja Teemu

Ihan siinä kassan vieressä – ”Palvelumuotoilkaa mun ostoskokemus!”

Varmista pihasi fengshui - let's go green!

Lavatansseista teatterimaskiin ja hiukkaskiihdyttimeen – lähde matkaan!