Lavatansseista teatterimaskiin ja hiukkaskiihdyttimeen – lähde matkaan!

 

Oliko typerä otsikko? Niin minustakin, mutta sekin syntyi kirjaimin.

KirjaiMin taas on minun juttuni ja syy siihen, että työehtosopimukseni on työaikojen suhteen umpisurkea, firman pikkujouluissa on pirun yksinäistä ja etten ole kahteen ja puoleen vuoteen nähnyt lomaltapaluurahoista senttiäkään.

Olen melko elävä todiste siitä, että elämässä moni asia on mahdollista. Vai mitä sanot, kun 49-vuotias äitihenkilö, joka on ikänsä ihmetellyt valoja, löytää yhtenä kesäaamuna tsensä Laajasalon opiston lehtitoimittajalinjan pääsykoepulpetista. Käyntikortit, joissa ison A:n vieressä seisovan kirkuvanpunaisen kysymysmerkin alla luki Senior research scientist, lensivät rakettina roskiin ja tilalle tulivat Kelan opintoraha, parikymppiset luokkakaverit ja jonot opiston kalapuikkoaterialle. Vuoden kuluttua kuunneltiin opiskelukamujen kanssa Suvi-virttä ja taputeltiin itsellemme intopinkeinä todistukset. Väliin mahtui aika monta repparia, galluppeja Herttoniemen metroasemalla (ei muuten ihan helppoa, saa kokeilla!), lehden taittoa, kuunnelmaa ja useampi täyteen kirjoitettu muistivihko. Vuosi pulpetissa opetti myös aika paljon elämän rivien väleistä.

 

29 työkalua järjestykseen

Nyt olen paitsi vapaa toimittaja ja tekstin tuottaja, myös oman elämäni sisäänostaja, kirjanpitäjä ja henkilöstöpäällikkö. Erikoisalaani ovat tekniikka ja tiede, tarkemmin valaistus, sähkö, energia ja rakentaminen (ei niistä valoista eroon pääse). Ilokseni olen päässyt jutuntekoon myös vantaalaiseen pihakanalaan, 11-vuotiaan futarin torstaipäivään, Pavin tanssilattialle, teatterin takahuoneisiin ja peruskoulun penkille. Hiukkaskiihdyttimeen en toivottavasti koskaan päädy, mutta useammankin lehtijutun olen niistä väsännyt.

Aapisen mukaan minulla on 29 työkalua. Laitan niitä oikeaan järjestykseen. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Juju on löytää ne oikeat järjestykset juuri siihen viestiin ja tarinaan, jota halutaan kertoa. Koko ajan oppii uutta. Kaikkia hienoja lauseita ja tarinoita ei ole vielä kerrottu. Ja joskus ihan helmiä ovat ihmisten arjen tokaisut ja niistä syntyvät tekstit. Niitä haluan välittää.  Niistä välitän.

Kun en kirjoita, poljen pyörää joka ei edelleenkään etene mihinkään, kiertoharjoittelen ja body pumppaan. Olen talviuimari ympäri vuoden; jääkylmä vesi ja kunnon löylyt ovat pistämätön yhdistelmä. Usein minut löytää myös fudis- ja futsalkentän laidalta.

Lähde mukaan kirjoittavan matkaan.

Edelliset artikkelit

Kun Urkki komeili 500 markan setelissä ja Virén kaatui, Marja-Liisa antoi kaikkensa ja Melanien vyöllä koreili outo perhonen

style="margin-bottom:6.0pt; margin:0cm 0cm 0.0001pt"> 

Lue lisää

Vihreäkantinen kirja, Virpi ja #kaksneljäseiska - miten tässä näin kävi?

Vatsanpohjassa nipistelee, kun nousen isän ja äidin perässä kaarevia graniittiportaita kohti PYPin Malmin konttorin jykevää ovea. Isä ja äiti istuvat pankkineidin tiskin eteen, minä seison. Pankkineidillä on permanentti ja punaista huulipunaa, kun hän avaa minulle ikioman pankkitilin. Hikisin sormin ladon tiskiin 6 markka ja 35 penniä, jotka neiti kirjaa kauniilla käsialallaan vihreäkantiseen kirjaani.

Lue lisää

Faija ja Teemu

 

Lue lisää

Ihan siinä kassan vieressä – ”Palvelumuotoilkaa mun ostoskokemus!”

 

Lue lisää